Tuomas Hagman
Kertoisitko lyhyesti itsestäsi ja siitä, missä vaiheessa lentäjäopintosi ovat tällä hetkellä?
Olen Tuomas Hagman, 27-vuotias. Käytännössä olen alanvaihtaja, ja taustaa löytyy Puolustusvoimista sekä golfalalta. Lentäjäopintoni ovat tällä hetkellä loppusuoralla, ja takana on nyt noin 1,5 vuotta opiskelua.
Miten kiinnostuit alun perin lentämisestä, ja milloin lentäjän urasta alkoi tulla sinulle todellinen haave?
Minulle lentäjän ura ei ollut se perinteinen lapsuuden haaveammatti, vaan kiinnostus siihen heräsi aikuisiällä. Olin silloin Libanonissa rauhanturvaajana, ja työnkuvaani liittyi vahvasti helikopteritoiminta. Tämä kokemus herätti kiinnostukseni ilmailua kohtaan.
Alun perin olin hakeutumassa helikopteripuolelle, mutta alan työmahdollisuuksia pohdittuani päädyin liikennelentäjäpuolelle. Siitä sitten muutaman mutkan kautta päädyin Aeropolelle.
Mikä sai sinut hakemaan juuri Aeropolelle opiskelemaan liikennelentäjäksi?
Kartoitin useampaa eri vaihtoehtoa, ja minulle merkittävimmät kriteerit olivat mahdollisuus opiskella töiden ohella sekä se, että koulutus järjestetään Suomessa. Aeropole täytti nämä kriteerit. Lisäksi minulla oli muutama tuttu, joka oli käynyt Aeropolen aiemmin.
Myös Aeropolen moderni kalusto vaikutti päätökseeni. En ole katunut valintaani päivääkään.
Miten valmistauduit valintakokeisiin, ja mikä niissä yllätti sinut eniten?
Valmistauduin valintakokeisiin kertaamalla lukion matematiikkaa ja fysiikkaa, sillä niiden opiskelusta oli jo vierähtänyt tovi. Perehdyin myös ilmailualaan, koska minulla ei ollut siitä entuudestaan mitään kokemusta.
Menin kokeisiin avoimin mielin, ja yllätyin positiivisesti siitä, kuinka tehokas ja sujuva valintaprosessi koulun puolelta oli. Lääkärintarkastuksen eli medikaalin saamista jouduin hieman odottamaan, mutta koulun puolesta prosessi eteni nopeasti.
Millaista opiskelu Aeropolella on käytännössä? Kuinka paljon opiskelu vaatii itsenäistä työskentelyä, ja miten olet kokenut sen?
Töiden ohella opiskelu vaatii itsekuria, motivaatiota sekä oman ajankäytön hallintaa. Lentokoulutus itsessään on todella tehokasta. Toki Suomessa talvi rajoittaa aina hieman tekemistä, mutta silloin on hyvä keskittyä teoriaopintoihin tai simulaattoriharjoitteluun.
Opiskelu on edennyt koko ajan suunnitelmien mukaisesti, eikä koulun puolesta ole missään vaiheessa ollut haasteita. Teoriaopinnot ovat pitkälti itsenäistä opiskelua, joten niissä korostuvat itsekuri ja oman ajankäytön hallinta.
En ole missään vaiheessa kokenut teoriaopintoja ylitsepääsemättömiksi, mutta onhan se kiva tunne, kun ne ovat jo takanapäin.
Mikä on ollut tähän mennessä mielenkiintoisinta teoriatunneilla, ja mikä opiskelussa on jäänyt erityisesti mieleesi?
Jos teoriatunneilta pitäisi valita yksi aine, valitsisin sääopin. Kokonaisuutena mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin olleet Ground School -jaksot eli lähiopetusviikot. Itsenäinen opiskelu sopii minulle todella hyvin, mutta lähiopetuksessa on päässyt syventämään omaa osaamista, ja opettajille on voinut esittää kysymyksiä hieman eri tavalla. Erityisen mielenkiintoista on ollut käytännön ja teorian yhdistäminen, sillä moni opettaja työskentelee samanaikaisesti jossakin lentoyhtiössä.
Myös oppituntien väliset tauot ovat olleet mukavia. Silloin on hyvä mahdollisuus vaihtaa ajatuksia ja kysellä vinkkejä tulevaa työelämää ajatellen.
Millainen kokemus ensimmäinen yksinlento oli? Muistatko, mitä ajattelit tai tunsit juuri sillä hetkellä, kun tajusit olevasi koneessa yksin?
Sitä tunnetta on todella vaikea kuvailla. Se oli yksinkertaisesti huikea kokemus, ja samalla olo oli hieman epäuskoinen: yhtäkkiä sitä oltiinkin koneessa aivan yksin!
Takana taisi olla noin 20 tuntia varsinaista lennonopetusta opettajan kanssa ennen ensimmäistä yksinlentoa. Oli todella mukava kuulla lennonopettajalta, että olen valmis lähtemään yksin. Se vahvisti myös omaa luottamustani tekemiseen.
Jälkikäteen ajateltuna tuntuuhan se hieman absurdilta, että siellä sitä yhtäkkiä lenneltiin ihan itsekseen!
Mitä neuvoja antaisit henkilölle, joka haaveilee lentäjän urasta mutta miettii vielä, uskaltaako hakea koulutukseen?
Minusta alaan kannattaa perehtyä ja tutustua eri koulutusvaihtoehtoihin. Tärkeintä on kuitenkin, ettei jää liian pitkäksi aikaa odottelemaan sitä kuuluisaa oikeaa hetkeä.
Itselläkin on välillä ollut olo, että olisi voinut hakea jo aiemmin. Kannattaa siis olla rohkea ja ottaa harppaus kohti ilmailua.
Se on kasvava ala, ja tekijöille löytyy aina tilaa, joten jalka vain oven väliin!
Jos saisit suunnitella oman unelmiesi lentoreitin, minne lentäisit ensimmäisenä?
Tämä oli ehkä näistä vaikein kysymys, mutta mieleeni tuli heti pari asiaa. Jos saisin ihan vapaat kädet, haluaisin kokeilla niin sanottua puskalentämistä Uudessa-Seelannissa. Olisi myös mahtavaa päästä joskus laskeutumaan matkustajakoneella Gibraltarin lentokentälle. Se on todella hieno ja mielenkiintoinen kenttä.
Onko vielä jotain, mitä haluaisit kertoa lentäjän opinnoista, omasta matkastasi kohti lentäjän uraa tai jostain muusta?
Haluaisin vielä rohkaista kaikkia alasta kiinnostuneita. Motivaation pitää olla kohdallaan, ja alan opiskelu vaatii tietynlaista kurinalaisuutta. Vastapainona ovat kuitenkin aivan mahtavat onnistumisen kokemukset.
Voiko olla parempaa tunnetta kuin se, että onnistut haastavassa sivutuulilaskussa tai saat vaativan mittarilennon suoritettua? Tuskin monessa koulussa pääsee kokemaan vastaavanlaisia onnistumisen tunteita.
Tähän mennessä kokemus on ollut todella positiivinen. Onhan tämä nyt yksinkertaisesti siistiä hommaa – kyllä tätä alaa kannattaa tavoitella!
